Minilaatikoston maalausta

Tästä Ikean pienestä, vanerisesta laatikostosta tuli ihan veikeän näköinen, kun sen käsitteli tammensävyisellä petsilakalla ja maalasi laatikot eri värisiksi askarteluväreillä. Tämä kappale meni joululahjaksi, ehkä myöhemmin maalailen itselleni toisen samankaltaisen.

Ensilasitukset

Savitavaraa on nyt saatu viimein uunista ulos. Ennen polttoa vielä aika arveluttavat lasitteet muuttuivat aika mukavan näköisiksi, vaikka kurpitsasta ei ehkä ollut aikomus tehdä ihan noin tummaa murikkaa. No, mitäpä tuosta, seuraavien töiden kanssa osaa sitten kokeilla jotain ihan muuta.

Naamakuvatuksessa käytin kahta lasitetta: reunoilla vaaleaa kuroutuvaa ja kasvoilla tuollaista ihmemustaa, johon muodostuu kultahippuja poltettaessa. Erikoinen testi, missä lopputulos on onneksi lähtökohtiaan parempi.

 Ja tässä vielä tuo keinokasvis luonnollisessa koossaan. En uskaltanut tehdä siitä tuikkulyhtyä kun pelkona oli liian pienen palotilan aiheuttama leimahtaminen. Jälkikäteen tosin muistin, että on olemassa niitä led-tuikkujakin. Minkäs teet, ei tuonne enää tuikkua saa sisälle kuin rikkomalla...

Kun et kerran toimi tuikun pesänä, saat sitten toimittaa talismaanin virkaa ja karkoittaa pahoja henkiä.

Tämä on taas jonkinlainen lautanen elikkä alusta, saippualle tai kynttilälle.

Raakapoltetut

Keramiikkakurssin tuotoksia tähän päivään mennessä: koristelehti, saippuakuppi ja Halloween-kurpitsa – raakapoltettuja vasta. Lasittamaan en varmaankaan pääse vielä muutamaan viikkoon, joten kurpitsa tuskin pääsee toimittamaan tehtäväänsä enää tänä syksynä. Onpa odottamassa sitten ensi vuonna.

Syksyn satoa. Puutarhateema näyttää yhä olevan läsnä...

Itse asiassa nämä ovat ensimmäiset polttoon päässeet saviesineeni ikinä. Lasituksen suhteen en ole vielä tehnyt muita suunnitelmia kuin sen, että kurpitsan kai kuuluu olla edes osin oranssi...

Saven lumo

Syksyn edetessä on vetäydyttävä sisätiloihin, luovuttava puutarhanhoidosta ja maanmuokkauksesta. Sormenpäihin on kuitenkin jäänyt kihelmöivä kaipaus painautua vasten uusia muotoja ja mahdollisuuksia. Päästäksemme eroon tuosta piinaavasta tunteesta, tilaamme netistä kymmenen kilon köntin punasavea ja alamme töihin. Annamme käsillemme vapauden tuottaa, mitä ensimmäiseksi mieleen juolahtaa. Ja kas kummaa, ajatuksemme tuntuvat harhailevan yhä puutarhateemassa: kukissa, linnuissa ja kuoriaisissa.

Saven lumo alkaa vetää puoleensa yhä enemmän, se tulee käsien alla tutummaksi. Elämme nyt saven ehdoilla, tahdomme oppia enemmän sen saloista ja mahdollisuuksista.